Lämpimät Onnittelut

Tänään on käyty kahdellakin syntymäpäivätervehdyksellä. Toinen henkilö täytti pyöreät 50 ja toinen 87. Molemmat sankarit voivat kohtuullisen hyvin. Molemmille laulettiin, molempia halattiin ja molemmille juteltiin mukavia. Molemmat kuuntelivat puheitamme silmiä riputellen. Kyynelsilmin myös heille puhuimme.

Kotimatkalla mietinkin, että miksi niin usein kauniit puheet pidetään vasta hautajaisissa. Puhujallekin jää erityisen hyvä mieli, kun sanoittaa kauniit ajatuksensa ja tunteensa elävälle ihmiselle. Arjessa emme muista ilmoittaa rakkauttamme, mutta kyllä se viimeistään juhlapäivinä kannattaa tehdä.

Olen ehdottomasti juhlien ja puheiden kannattaja! Täydellä sydämellä.

Kuva: www.flicr.com, Happy Birthday, Ajris

Joulumieli alkaa tulla

Suruisa mieli on noussut taas ylemmäs ja kiitos siitä myös teille blogikamut. Vaikkette kävisi kommentoimassa, minä käyn kurkkimassa teille - ja saan aina niin paljon ajateltavaa!

Eilen oli ihana päivä. Meitä oli tietty ryhmä kolme polvea yhdessä tervehtimässä sukumme vanhusta vanhainkodissa. Tämä nautti niinkuin vain osasi, hymyili kyyneleet silmissä, oli sirkeään pikkutonttuun ja hänen leluihinsa ilmeisen ihastuksissaan ja joululaulujemme aikaan laittoi silmät kiinni ja torkkui/kuunteli. Kävimme vielä joulukahveilla paikallisessa huoltoaseman kahvilassa. Showsta huolehti tämä tomera nuori mies, saimme nauraa kaiken aikaa terävästi oivaltavan papupadan jutuille.

Meillä sukulaisilla on jokaisella ollut nyt suoraan sanottuna kaikenlaista ikävää elämässämme, mutta kun sen tiedämme, niin jotenkin osattiin mennä iloiseen hetkeen sisään sitäkin halukkaammin. Onhan meillä toinen toisellemme ja arvostamme sitä, että näin voimme vielä kokoontua ja tehdä asioita yhdessä. Kun mummolaa ei enää ole, jopa baarikahvit ja vanhainkodin joululaulut tekevät meille sen yhteisen joulun! Ihana hetki!

Tänään lähden etukäteen sulattamaan tulevia kinkkuja vatsastani eli käyn kuntosalilla huhkimassa ja tapaan yhden lapsistani kaupungilla. Vasta sitten tulen kinkun ja kalkkunan paistoon, imelletyn perunalaatikon tekemiseen ja... kait sitä jotakin vielä oli, ainakin pari pakettia.

Jo tässä vaiheessa (vaikka saatan vielä ennen joulua palatakin tänne) toivotan lukijoille kaikille

LÄMMINTÄ JA VALOISAA JOULUA!

Mihin ryhmään kuulun? - No, mihin milloinkin.

Joskus voi kulkea pitkänkin matkan ihmisten seurassa ja puhua "siitä mistä on määrätty": työstä, opiskelusta... Tutustumisen myötä tulee eteen vaihe, jolloin avataan sydämiä enemmän ja enemmän. Tässäkin vielä viivytellään, tunteillaan ja järkeillään, ollaan ihmisiksi. Kunnes joku aukaisee varovasti keskustelun syvemmältä tasolta, sydämen tasolta. Yhtäkkiä sama ryhmä muuttuu henkisen kasvun ryhmäksi (kliseesanonta, en keksi nyt muuta), jossa juuri näiden ihmisten yhteentulemiselle löytyy todellinen syy ja merkitys. Elämää suurempi tunne on se.

Minusta on hyvä, että se käy näin, vaiheittain. En pidä shokkihoidosta, jota jotkut harrastavat tutustumisvaiheessa. Joku alkaa ensi kättelyssä lyömään raamatulla, urantialla, koraanilla tai terveellisen ravinnon oppaalla päähän. Toinen kertoo hetimmiten kärsineensä eniten tässä maailmassa ja on siksi niin ainutlaatuinen. Kolmas kertoo olevansa selvänäkijä, meedio, parantaja, jolta mikään ei jää huomaamatta - haluatko kenties tilata ajan? Neljännellä on niin paljon ongelmia, että hän kaataa ne heti syliisi, kun sinne päin katsot - tahdoit tai et.

Minulle sopii paremmin se, että mennään kerros kerrokselta tunnustellen syvemmälle - jos ylipäätään mennään. Avataan itseämme kuin sipuli ja siihen asti kuin on tarpeen. Joka paikassa - ystävienkään kesken - ihan syvälle meno ei ole oleellista.

Ihan eri asia on ryhmä, jossa Sydämen Asiat ovat se yhdistävä otsikko. Mennään suoraan asiaan, yhteistuumin. Ollaan tuttuja ennenkuin tunnetaan. Ei tarvitse selitellä olemassaoloaan ja outouttaan. Puhutaan samasta asiasta.