Olen tällä viikolla kuullut taas niin uskomattomia elämäntarinoita, että oikein pitää välillä istua ja miettiä, että mitä itselleni kuuluu...
En ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi vielä mitään muuta joulutunnelmaa kuin sen, että olen siellä täällä käydessäni jättänyt pientä jouluista tervehdystä. Kotona keittiön työpöydällä loistaa kynttelikkö. Että semmoset jouluvalmistelut. Pari kirjaa kummilapselle odottaa tuossa paketoimistaan, samoin ostetut joulukortit tekstejään. Olisi kiva, jos olisi intoa tehdä itse kortit, mutta vahvuuteni ja kiinnostuksen aiheeni näkyvät jollakin muulla kuin askartelupuolella.
Tänään nautin siitä, että sain käydä keskellä päivää vähän puntteja nostamassa. Toinen nautinto oli illalla kotona, kun maltoin nälissäni tehdä ison lautasellisen tonnikalasalaattia. Niin ja nauttia sen Rooibos-teen kanssa. Tosin alkupalaksi oli pakko napata pari suklaakonvehtia, ettei ihan pyörtynyt.
Huomenna on toimistopäivä, lisäksi mahdollisesti lumenluontia (elleivät ne sula yön aikana). Markkinointia pitäsi myös harrastaa, sillä laman vaikutukset näkyvät työrintamalla jo.
Kurssi- ja koulutustarjontaa kävelee vastaan, mutta olen empivällä kannalla. Kun rahaa on rajallisesti, on tarkkaan mietittävä, mikä on minun juttuni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Oletkos koskaan imuroinut lunta? Mä olen. Meillä on lotto, eläppäs sure rahasta.
Voi olla, että keskuspölynimurimme tukkeutuisi ja rikkoutuisi pihamaamme lumista. Mutta jos sinulla on vähemmän tuota lumenimurointia, niin kait sen imuri kestää...
Joskus muinoin yksi ystäväni soitti ja sanoi, ettei hän ollut tiennyt, että vettä voi imuroida. Ennenkuin löysi oman kaksivuotiaan vesselinsä siitä puuhasta. Oli työntänyt imurin pään vessanpöntöön ja hyvin oli vesi kuulemma hävinnyt.
Imuroin tekolunta Ylessä, ja edellinen tomppeli oli ottanut pussin pois eikä laittanut uutta. Miten lumitykit, imuroiko ne vai syöksevät tuutin täydeltä?
Selvästi keksijätyyppi jo kaksivuotiaana.
Lähetä kommentti