perjantai 27. marraskuuta 2009

Ja taas vähän paremmin

Nyt olisi hyvä olla jo pää tyynyssä, mutta tulin ihan ilmoitusluontoiselle asialle: Elämä jatkuu taas. Eilisen itkun jälkeen tänään vain yhdet itkut ja sekin sururyhmässä. Ei tätä surua tarvitse itkujen määrässä tai määrättömyydessä mitata, mutta oma suremin on tätä, ailahtelevaa. Toisaalta, minun ei tarvitse kuin lukea tuo eilinen tekstini, niin varmasti onnistuu itkeminen, sillä kaipaus ON.

TalonMies urakoi ihmehommiaan, mutta minulla on tänä iltana ollut täällä kotona viehättävää naisseuraa. Kynsilakkailta meillä, äidillä ja tyttärellä. Joulutortutkin paistettu, konvehteja syöty.

6 kommenttia:

Janne kirjoitti...

Laitoitteko marmeladin alle vai päälle? Et niinkun niiden viippojen jotka tulee kulmista. Niitä tarkoitan minä. Itse laitan päälle. Pysyy koossa ne tortut.

hanne virtauksesta kirjoitti...

heippa sulle!!

haluaisin ehdottaa sua selailemaan kirjaa: "Toiselle rannalle",Rabindranath Tagore...
Miksikö....Tuli vain intuitio...ostin tuon kirjan viikko sit ja sen rakkaudellinen , ihana viesti mykistää minut...
En ole varma onko se sinulle mutta minä saan siitä ihmeellisesti valoa, herkkyyttä, hengen kosketusta...
kivaa viikonloppua..hanne

Kokonainen kissatyttö kirjoitti...

... silti, onneksi itku ... :)

http://ilokimara.wordpress.com/ kirjoitti...

Ihmisen elämä on pieniä hetkiä. Harvalle kokonainen vuosi on samaa tasapaksua. Pienistä voi nauttia suuresti ja suurista voi nauttia pienesti.

Elämä jatkuu ja Lapsesi myös sen näkee ja sitä toivoo.

miina kirjoitti...

Ihmisen elämä on pieniä hetkiä. Harvan elämä on koko vuoden samaa tasapaksua. Pienistä hetkistä voi nauttia suuresti ja suuresti hetkistä pienesti.

Elämä jatkuu ja Lapsesi sen varmasti näkee ja sitä toivoo.

Pilviharso kirjoitti...

Janne,
Yleensä aina laitan marmeladin päälle, mutta havaitsen nyt tehneeni tällä kertaa juuri päinvastoin, vanhanaikaisemmalla tavalla.

Hanne,
Lainasin sen juuri, en ole vielä tutkinut, selailin vähän. Kiitos.

Marjo,
Niin, kyky itkeä on lahja.

Miina,
Niin näkee ja toivoo. Tunsin taas, kun hän tuli...