perjantai 16. lokakuuta 2009

Kysymyksiä, ei vastauksia


Huomasin, että vedän itse itseäni kahtaalle: Toinen osa minusta ahdistuu kaikesta mikä tässä yhteiskunnassa on totta ja niin epistä - arvomaailma, joka allokoi rahat ja resurssit muualle kuin niitä todella tarvitseville. Osa minusta taas luottaa juuri tähän hölmöläisten faktaan, jolle ei ole kuin p--nen loppu - tätä, mitä ihmiskunta ihan ite tilaa, sitä se tulee saamaan, oma vika. Olen syntynyt tähän kulttuuriin, tähän ajankohtaan, näiden ihmisten (pöljienkin) keskelle, tähän arvomaailmaan, jossa yritykset ovat olemassa vain siksi, että omistajien voitot maksimoidaan.

Jotta tässä oon enkä muuta voi. Tarotkorttien Hirtetty.

Olen aina ollut taistelijaluonne, en mikää läpikiltti tyttö. Jollei oma tilanne ole vaatinut, olen rientänyt toisia puolustamaan. Entisessä elämässä varmaan joku vapaustaistelija. Ainoastaan työelämä on pystynyt ajoittain alistamaan minut, vetänyt sivistyneesti mattoa alta, kun on kuukausipalkalla liehitellyt. Muulloin olen aina ollut nyrkit pystyssä: ei käy!

Vanhemmiten - kokemusten kera - tulee ulkopuolisuuden tunne. Kiihkeys tasoittuu, laantuu - toivottavasti ei sentään kyynisty. Nuorempana uskoi muuttavansa maailmaa, nykyään ei edes osaa toivoa sitä. Kunhan jotenkin tässä menee ja pärjäilee. Sulattaa kaiken tapahtuneen ja parasta aikaa tapahtuvan. Sekä yrittää olla ajattelematta eteenpäin, minkäs sille teet.

On niin paljon, jota haluaisin muuttaa ja juuri siksi pelkään, etten jaksa muuttaa mitään, edes sitä pientä sarkaa, omaa porkkanariviä kerrallaan, jota kitken.

Minuun vaikutti tänään kaiken lisäksi A-Zoom, jota itkin sohvalla.

Olen ilmeisesti keskittynyt niin suuriin sisäisiin ja ulkopuolisiin asioihin, etten ole koko syksynä muistanut ollenkaan sitä, että iso pihamme syksyn lehtineen huutaa haravoijaa. Jospa siis huomisaamuna aloitan siitä, omalta pihasaraltani, lehti kerrallaan. Riittääkö se näin ensi alkuun?

Kuva: www.pixdaus.com/leaf

3 kommenttia:

maria mummo kirjoitti...

Kyllä riittää, itse en ole haravoinut yhtään lehteä, olkoot matojen suojana talven, nyt on noin kymmenen senttiä lunta maassa, sinne peittyivät. Hyvää syksyä vaan

miina kirjoitti...

Pilviharso, tuonne alemmas vastaan, että ihailen suuresti tapaasi kirjoittaa. Sinulla on lahjoja.

Joskus ja aika usein voi muuttaa maailmaa olemalla oma itsensä ja tehdä pieniä asioita. Niistä voi syntyä huomaamatta, tuskin kaikkea maailman pahuutta ja vääryyttä poistavaa, mutta monen ihmisen elämää helpottavaa toimintaa. Uskomus, en voi, en osaa, voi olla itseään toteuttava.

Tähän kulttuuriin olemme syntyneet. Koko kulttuurin muuttaminen on mahdotonta mieleiseksemme, mutta omaa kulttuuria voi hioa. Ehkä joku seuraa perässä... ja toinen ja kolmas...

Lähetän sulle naurua täältä sateisesta H:kistä.

Pilviharso kirjoitti...

Maria mummo,
Hyvä että muillakin on yhtä rento asenne näin "pakollisiin" hommiin. Tänään sitä paitsi on satanut koko ajan, ei täällä kannata haravoida nyt mitään. Matojen suojia varsinkaan.

Miina,
Pitää sinua kurkistella nyt kotisivujen takaa, kun blogilistalta olet veks.

Kiitos, että ihailet.