torstai 4. kesäkuuta 2009

Tukea rajan takaa

Päivät toden totta vaihtelevat äärestä toiseen. (Sen kun taas huonoina aikoina muistaisi!) Eilen oli tankkausilta. Koin hetken, jolloin Lapseni oli tässä toisella ja Vanhempani toisella puolella. Minua heijattiin, sylitettiin, olin äärettömän onnellisessa tilassa. Jälkeenpäin ymmärsin, että tässä se apu nyt annettiin. He eivät ole jättäneet minua yksin surun sekä asioiden hoitamisen kanssa, vaan tukevat rajan toiselta puolelta, Kotoa käsin.

Hyvä, että sinulla on tuollaisia selviytymiskeinoja, sanoi eräs ystäväni.

7 kommenttia:

Krisse kirjoitti...

..olen samaa mieltä ystäväsi kanssa..

hanne virtauksesta kirjoitti...

Et jä koskaan yksin..sinulla on enkelit apunasi!

liskonainen kirjoitti...

olen huojentunut.

pelkäsin jo että linjasi ovat niin surun tukkimat, mutta suotta.
herra toimii kuten parhaaksi näkee.aamen.

ps. laitatko osoitteesi @postiini, lähetän jotain omin pikkukätösin tehtyä...aceog

Mimosa kirjoitti...

Voi että Pilviharso! <3 Miten mahtavaa!

Verna kirjoitti...

Ihanaa... Olen lukenut surustasi ja jäänyt pitkäksi aikaa pohtimaan ajatuksiasi menneellä viikolla yön hiljaisuudessa. En tiennyt mitä sanoa ja siksi yritin olla tukenasi ajatuksin.

Parhaan tuen sait rakkailtasi, joiden rakkaus ympäröi sinua joka hetki. Ja aika ajoin se kietoutuu kuvaamallasi tavalla ympärillesi kuin lämmin peitto pakkasyössä. Niin suuri ja ikuinen on voima rakkauden... (((HALAUS)))

villiviini kirjoitti...

Hyvä, että on olemassa näitä kirkkaita valonsäteitä, jotka loistavat pilven reunan takaa. Silloin kai jaksaa pimeyttäkin paremmin.

Pilviharso kirjoitti...

Krisse,
Niin, miten lohduton muutoin olisinkaan.

Hanne,
Ja enkelit tietenkin!

Liskonainen,
Tulenkin kohta käymään s-postiasioissa - jännää...

Joskus linjat ovat tukossa, mutta pitkä itku niitä myös kummallisesti avaa. Antautumista.

Mimosa,
Nii-in.

Verna,
Ajatuksesi tukevat. Rakkauden ei koskaan tarvitsekaan kadota!

Villiviini,
Niin just. Ja mustareunaiset pilvet on välillä vain otettava vastaan.