sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Mielen muistoista

Vielä vähän täällä tietokoneella komuan ja muistelen kesäistä interreiliä. Yritin laittaa tähän somasti useamman kuvan Innsbruckista, mutta väsyneenä taitaa homma vähän takuta. Puhukoon siis yksi kuva nyt puolestaan.


Tuntuu, että se kaikki on niin lähimuistissa vielä. On helppo esimerkiksi katsoa tätä kuvaa ja saada sama tunne päälle kuin ylhäällä vuoristossa oli. Oma pienuus on kouriintuntuvaa, ihmiselämän pituus pelkkä silmänräpäys. Oman navan ympärillä pyöriminen helpottaa tällaisten kuvien ja kokemusten äärellä.
Hyvää yötä ja alkavaa viikkoa!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Luonto meitä opettaa, vaikka ei mitään puhu. Ihana kuva, itsekin on tullut Insbruckissa kiipeiltyä.

Alina Vitiä kirjoitti...

Rakastan korkeita paikkoja. Sielu lepää sellaisissa. Kovin kaunista tuolla..

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on tietynlainen viharakkaussuhde vuoristoon, sillä olen valitettavasti myös korkeanpaikankammoinen. Mutta kaunista, kaunista on.