Olen vähän hidas vasenkätinen, siksi lyhyet terveiset. Olen telonut oikean käden sormia säilykepurkeissa ja tutustunut täten päivystyksen ripeään tikkausoperaatioon. Ihania, nuoria lääkäreitä ja hoitajia.
Töitä ja liikkumista paikasta toiseen innolla, mutta loma pohjoisessa lähenee. Olen käynyt Lapissa tavella ja kesällä, mutten koskaan ruska-aikaan. Nyt se onni koittaa - paitsi kohde on sama, josta 2,5 vuotta sitten lähdin kesken kaiken kuolemanitkun kanssa. Ajattelin silloin, etten enää koskaan voi mennä Saariselälle, mutta porukka vie nyt sinne. Ristiriitaista. Mutta toki menen, olen rohkea tässä.
Mitä sunnuntaina kotitöihin tottunut ehtoinen emäntä voi nyt tehdä? Lähtee iltapäivällä lenkille, mutta muuten taidan laittaa nenän kiinni kirjoihin, on nimittäin taas jokunen (18) lainassa.
Pysykää ehjinä!
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Hui hirvitys sinun säilykerpurkkejasi!
Ja matka Saariselälle lienee tässä kohtaa jo turvallisepaa. Toivottavasti saat huomata, että nekin haavat/tikit ovat jo paranemisprosessissa...
Rohkeutta ja Valoa!
-junika-
Voi mahoton, tuota sinun säilukepurkissa sattunutta haaveria.
Mieheni joskus aikoja sitten koki saman kohtalon...☺
Toivottavasti matkasi Saariselälle on eheyttävä kokemus.♥
Sinun täytynee ostaa viiltosuojahanskat säilykepurkkeja varten. ;)
Toivottavasti Saariselälle palaaminen jopa keventää oloasi. Olet rohkea ja toivottavasti näin saat lisää voimia.
Onneksi sait nopeasti apua, pikaista paranemista sormille!
Syksy on luopumisen aikaa, ehkä Saariselän ruskakin syystuulineen vie jonkin osan painajaisista pois.
Olet rohkea - hyvää matkaa!
Voimia matkaasi ja pikaista paranemista kädellesi!
Taidan ottaa unipäiväkirjan minäkin jälleen vuosien jälkeen esille, ja kirjoittaa siihen ne lukemattomat öiset uneni.
Kiitos teille ja rohkeuden valamisesta! Sormien haavatkin ovat jo arpeutuneet - ehkä tällä olikin symbolinen merkitys...
Lähetä kommentti