perjantai 3. kesäkuuta 2011

Meikittä?

Jotkut on varmaan havainneet Facebookin kampanjan "Meikittömänä töihin ympäristöystävällisen kosmetiikan puolesta", jossa porukka 6.6. aikoo tehdä tämän suuren jutun eli mennä töihin ilman naaman laittoa. Sitten siihen kilvan osallistuvat ne, jotka eivät koskaan muutenkaan meikkaa ja kertovat olevansa tosi luomuja luonnostaan. Ja nättejä näyttävät olevankin.

En osallistu. Oikei, jos olisin koko päivän kotona enkä tapaisi kuin naapureita ohi mennen, niin sitten. Mutta kyllä minä ihmisten ilmoille lähtiessäni tahdon ainakin peittää kroonisesti tummat silmänaluseni ja sipaista huulipunaa/kiiltoa kuiville, kalvakoille huulilleni. Kuudes kuudetta aidon laittaa ihan normaalit ripsiväritkin.

En mieti tässä nyt ko. kampanja ympäristöystävällisyyttä, vaan aloin pohtimaan yleensä meikkaamista ja sen puolesta ja vastaan olemista. Onko se nyt niin paha, jos meikkaa? Olen koko ikäni tykännyt meikeistä, mutta
pakkelikuono en ole. Minusta on ihanaa ehostaa silleen vähän, että on kivan näköistä. Ihan yhtä mielelläni peseydyn, laitan hajuvettä, pukeudun siistiin - usein myös kivan näköisiin tai ainakin väreiltään harkittuihin - vaatteisiin ja usein teen sen myös tässä kotona.

Joskus kuulkaas nautin suunnattomasti, kun on naisporukassa jossakin ja siellä saa RAUHASSA meikata. Että kaikki meikkaavat ja se on osa naisena olemista. Tai ettei se ryhmän ainoa meikkaamaton huomauttele, että minä en kyllä käytä joka aamu tuollaista viisiminuuttista noin turhaan hommaan, kelpaan tällaisena.

Onko tässä jälleen kerran kyse erilaisuuden sietämättömyydestä, vähän kuin työssäkäyvät ja kotiäidit? Joko meikkaat arkena tai sitten et. Onko siinä pakko olla puolesta tai vastaan? Riippuu tasan, missä porukassa kuljet, niin tunteella siihen jotenkin suhtaudutaan. Ja kauheesti puolustellaan omaa kantaansa. Kuten minä tässä.

Tunteet ovat tässä muutenkin hieman kuumentunteet jo heti aamusta. Tasan klo 8 soitti eräs virkamies ja sain kaikki ammatilliset taitoni käyttää siihen, etten provosoitunut hänen palopuhestaan. Vähän meinattiin toistemme päälle puhua, mutta jotenkin sain kieputettua vastapuolen yhä uudelleen rauhalliseksi. Tunne jäi vain puhelun jälkeen itselleni ja nyt puran sitä vaikka tähän meikkiasiaan. Ja täysillä tunteilla.

Miltäs teistä tuntuu? Minä ainakin lähden tästä kohta meikkaamaan!

15 kommenttia:

illusiah kirjoitti...

Mitenhän tässä edesautetaan luonnonkosmetiikkaa. Annetaan kuva, että näin paljon pahemman näköisiä ollaan luonnollisina.:)
Itse suosin luonnonkosmetiikkaa ja olisi kivempi, että on nätisti meikattu luonnonkosmetiikalla.
Tämä naama ei töihin mene meikkaamattomana!Tässä iässä..

Ofelia kirjoitti...

IHANAA! Että joku uskaltaa sanoa ääneen meikkaavansa innolla ja hyvillä mielin. :) Minustakin meikkaaminen on mukavaa, enkä kuuna päivänä kyllä ainakaan TÖIHIN menisi meikittä. :O

Tänään en meikannut, käytiin kävelyllä ja kaupassa, mutta itsetuntoni on sen verran huono että kamalaa jos joku tuttu tulee vastaan kun näytän paljaalta, kuolleelta kalalta... :(

En ole ikinä tajunnut fanaattisia meikkauksen vastustajia. Minusta on ihan fiksua kanssaihmisiäkin kohtaan olla siisti ja sievä. :)

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Minä myös haluan meikata ja käyttän, joka päivä siis, joka työpäivä tai jos kotoa poistun hajuvettä.
Siitäkin on tullut sellainen tapa, tuosta hajuvedestä..:)

Ihanaa me naiset!!! Meikataan rauhassa!!!

Janne kirjoitti...

Mie huomasin kanssa saman taannoin. En muuten osallistu, koska mulla on Täydelliset ripset ja huulet ilmankin...
Ylipäätään suhtaudun hieman penseästi Fb:n kaikenmaailman klikkaa ja osallistu-kampanjoihin, koska ei oo oikeesti mitään hyötyä niistä. (Ei ole :D) Toki hyvä asia on aina se, jos jokin asia saa (media)huomiota ja siten asiat voivat muuttua tai säilyä ennallaan, mutta enempi tuntuu sopuloinnilta kaikki sellaiset. Omalta kohdaltani ajattelen näin.

Mun mielestä naisten meikkaus on ihan fine. Mun mielestä naisten meikkaamattomuus on ihan fine. En mie ossaa sanoo muuta johtuen siitä koska olen mies, enkä tiedä mistään sellaisista mitään.

Aurinkoista perjantaita!

Susa kirjoitti...

Tismalleen samaa mieltä jokaisesta lauseesta postauksessasi ;)

Mimosa kirjoitti...

Se on vähän samanlainen juttu kuin värikausien kanssa-vaihtuvaista. Siis tuo meikkaaminen ja siihen suhtautuminen. Joskus tuntuu ettei tahdo mihinkään mennä ilman perus ripsiväriluomivärihuuli-poskipunasettiä ja usein tuntuu että huulipuna riittää vallan mainiosti ja joskus, tosin todella harvoin, ei edes huulipunan hehku merkitse mitään vaan sitä haluaa mennä viipottaa naama luojan luomana. Tosin tavallaanhan sitä on luojan luomaa kaikki minkä ihminenkin luo, luojan luoma kun on... sikäli kun on...on.

Pilviharso kirjoitti...

Illusiah,
En minäkään ymmärtänyt tuota kampanjaa muuten kuin sillä, että ne ketkä eivät yleensäkään meikkaa, tuntevat olevansa ekologisempia. Ja parempia?

Ofelia,
Ihan sama juttu! Onko se sitten tuo sanan "itsetunto"? Vaikka meikkaan, väitän tuntevani itseni keskimääräisen hyvin tai oikeastaan meikkaan ja olen siitä ihan ylpeä.

Irmastiina,
Sitä paitsi nykyään jotkut pojatkin meikkaa.

Janne,
No sinä ja koko perheesi ootte niin somia kaikki, että meikkejä ei tarvitsekaan! Kivaa, kun ehdit taas päivittää kuulumisia!

Susa, :)

Mimosa,
Just niinku hyvältä ittestä tuntuu. Olin nuorempana näissä asioissa millin tarkka, nyt on esim. hiukset joskus vaikka minkälainen tuulenpesä enkä piittaa.

Mama Rosie kirjoitti...

Meikkaaminen on minusta ihanaa ja meikkien ostamiseni on saanut ihan omanlaisensa mittakaavat. Meikkiosastolla hullaannun ihanista huulipunista ja luomiväreistä ja hohde-siitä-ja-tästä.

Olen nykyisin niin aamu-uninen etten jaksa "tuhlata" rakkaita unisekunntteja meikkaamiseen. Joten todellakin käyn töissä ilman miekkiä. Tosin en ole palveluammattissa, joten en koe sitä velvoitteeksi ja siksi arkimeikkaaminen ei ole minulle niin merkityksellistä. Tällainen laiskamato on löytänyt ihanan turhuuden, nimittäin ripsien pidennykset. Pelkästään jo ne saavat kasvot näyttämään huolitelluilta.

Nautin kyllä suuresti kun tulee juhlia tai iltarientoja ja saa tuhtata meikkien kanssa ja mätsätä sitä vaatteisiin.

Mutta arki on pikkulapsiarkea ja siinä pyörityksessä miekit ovat toissijainen asia.

Ihanaa huolitellujen naisten kesää!!

Rosie

marjamatilda kirjoitti...

Ihanaa ja ratkiriemukasta kesän jatkoa ♥

kaisu marjatta kirjoitti...

hehheh..minulta jäi huomaamatta koko juttu.. ihan sama mitä kukin omille kasvoilleen laittaa.. yhden asian olen huomannut että nyt kun on jo ikää jonkun verran, niin on sanottava että olen nätimpi ilman meikkiä. silmä ripsiä voi vähän tuhertaa jos osuu.. heh..ilmejuonteet vain korostuu jos niitä paklaa.. juhliin laitan aina silmämeikin en muuta, olen kyllä jo sinut itseni kanssa lakananakin. olipas hauska sana.. lakananakin

Pilviharso kirjoitti...

Mama Rosie,
Itse olen huulipunafriikki. Himoan erilaisia ja uusia ja lopulta kuitenkin ovat samaaa värisävyä (tunnistan tasan, mikä minulle sopii). En kuitenkaan osta niitä hillittömästi, vaan parhaat käytän niin tarkkaan, että kaivelen loput sudilla.

Ripsien pidennykset ovat varmasti huolettomat ja ihanat, mutta toisaalta niitä pitää käydä huollattamassa tai ovat tökerön näköiset. Eli yksi rahareikä.

Marjamatilda, kiitos samoin!

Aikatherine,
Lakana on minuakin kuvaava sana. Meikkivoiteita en siitä huolimatta juurikaan käytä, vaan luotan pisamaiseen ja vaaleaan (ja punakkaan) ihooni. Juonteet ovat jo viisikymppisellä ja tähän ei näköjään auta kuin määrän karsiminen. Laatua kuitenkaan unohtamatta!

Anonyymi kirjoitti...

No helepotti varmaan ja toivottavasti. Meikkasin nuorempana joskus ja jossain tilanteissa. Päätin tässä taannoin ostaa ripsivärin ja huulipunan, mutta on vähän vaikeeta, kun ripsiväriä ei näe laittaa kunnolla, ja tuntuu sille, että kuka niitä silmiä lasien takaa näkee.

Ehkä se on vähän niin, että ken meikkaa, hälle meikki sopii ja on osa persoona, ja ken on luomu, hälle sekin sopii. jaa, en tiedä... ja pulmana on täällä kommentointi, että käyn kyllä... t.miina

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelen että meikkaaminen on itsekunkin oma asia, vaikka itse en oikein koskaan ole päässyt vauhtiin siinä lajissa.

Hajusteitten käyttö sen sijaan ei ole itsekunkin oma asia, sillä vaikka kassajonossa lähellä oleville omasta mielestä ihana tuoksu voi olla todellista piinaa. Ja tarkoitan siis todella piinaa, ei lievää ei-pitämistä.

Pilviharso kirjoitti...

Miina, hyvä kun käyt. Meikkaaminen ja meikkaamattomuus jos mikä on erilaisuuden ilmiasu. Ihan kuin se, että oma "tyyli" muuttuu myös vuosien myötä. Aina vähempi riittää, mitä vanhempi. Ehkä meikki jää vielä joskus kokonaan pois, nyt kesaisin kotona en näköjään käytä kuin naamarasvaa.

Liisa, Hajusteongelman ymmärtäminen ilman omaa kokemusta on ilmeisen vaikeaa. Mitenköhän monia ihmsiä minä tukehdutan, kun joka päivä kuitenkin jotakin tuoksua suhautan. En tosin pidä voimakkaista tuoksuista, mutta hajuna ne voivat olla jollekin ärsyttävät. Kai?

Anonyymi kirjoitti...

Hajusteista tuli mieleeni, kun saunotin ukkelit töissä ja vetelin paljain käsin parit partavaahdot ennen höyläämistä. Bussissa istuessa otin käsineet pois (talvi nääs oli) ja edessäni istuva nainen kurkisti taakse, tuhahti ja häipyi eteen istumaan. Haistelin käsiäni ja totta tosiaan, ne löyhkäsivät partavaahdolle. t.miina