sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Oonko Suomessa vai...?

Tuoksun Kreikalta, auringolta, lomalta, matkalta - vaikka supiSuomessa olenkin. Annos aurinkoa psorin ja aurinkoihottuman ehkäisyyn ennen matkaa, joka lähenee. Jo nyt ikävä sinne...

Kun toimisto on kotona, on vaikea ottaa kokonaisia vapaapäiviä, hetkiä vain. Nytkin osa perhettä on moottoripyöräretkellä (kuului siihen kirkkokin, sillä rippileiri lähestyy). Minulla on ollut koko aamu omaa aikaa ja silti joku persoonistani yrittää soimata, että mitä hyödyllistä tekisin. Olen tosiaan kuin suutarin lapset ilman kenkiä: hyvä kertomaan muille, miten relataan ja ollaan kaikessa rauhassa. Okei, osaan toki olla, mutta silti olen ikäluokkaa "ahkeruuden anna olla ystäväsi verraton". Taustalla surisee rauhoittavasti pyykkikone, jospa se kuittaisi tämän kotityöosuuden. Toimistotöihin en lankea.

Otin muutamia valokuvia pihalammesta, rentukasta, joka on kukkeimmillaan, nupullisista viinimarja- ja tyrnipensaista, kaikesta kauniista, joka kasvaa hurjaa päivävauhtia. Viitsisikö laittaa jotakin tähän... ei, ei nyt.

Olisiko loppupäivä oma lupa lukemiseen puolivarjossa? Ammattikirjallisuutta on vino pino, mutten kajoa nyt siihen. Otan kohta kainalooni José Luís Peixoton "Tyhjä taivas" kirjan tai muutaman mummin ET-lehden (kun niissä on niin hyviä juttuja).

Ahaa, kirkonkävijät saapuivat! Synnintuntoinen on olo, kuulemma. Arvasin sen.

4 kommenttia:

Kelvoton kirjoitti...

ehkä joskus vähemmän kipeää ja enemmän kaunista. ♥

Leila Anipuro kirjoitti...

Hei, pihaympäristösi kuulostaa tosi kauniilta! Nauratti tuo kirkkoretkeläisten paluu -kommenttisi, en ole tainnut selvitä yhdestäkään aikuisten joulukirkkokäynnistä ilman yhäti kasvavaa syntikivirekeä. Omituista.

Leppoisaa sunnuntaita sinne!

Mk kirjoitti...

Kaikki tosiaan kasvaa ihan silmissä.
Minullakin on nyt pihassa tyrniä, on mielenkiintoista seurata sitä kun en ole ennen luonnossa tavannut.

Mikähän siinä onkaan ettei kirjaa voi millään ottaa käteensä ennenkuin päivän työkiintiö on hoidettu?
Ehkä se on sitten nautinnollisempaa kun tuntuu että on lepohetkensä ansainnut.

Pilviharso kirjoitti...

Kelvoton,
Kipeää ja kepeää - kuin tanssi...?

Leila,
Pihamme on aika luomu - jos siitä tykkää, me tykätään, ollaan vähän huolettomia sen suhteen.

Luulenpa, että jos kirkkomme ei olisi niin paljon synnistä puhunut, vaan rakkaudesta, niin olisin siellä voinut enemmän viihtyä.

Mk,
Tyrni tuntuu olevan sitkeä ja helppo, kun sen vain saa asettumaan paikoilleen. Etenkin poikatyrnin kanssa oli alussa ongelmaa.