sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Rakas lapseni


Olemme saattaneet ruumiisi kirkkomaahan, antaneet sielullesi kauniit läksiäiset tästä maailmasta. Olen ylpeä sinusta ja siitä, mitä olet merkinnyt läheisillesi ja eritoten ystävillesi, joita oli saattamassa lukuisa joukko. Olet ollut jämpti ja suoraryhtinen, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Sinuun on luotettu, sinä olet kannatellut monia. Osasit auttaa vaikka ketä, muttet aina itseäsi. Sinulla on ollut sisua, mutta sinut nujerrettiin monta kertaa niin, että sisusi jäi toisinaan pohjimmaiseksi, itseltäsikin piiloon. Näytit kuitenkin, että vaikka itsellään ei mene aina hyvin, voi toisia kuitenkin auttaa.

Olin pukeutunut hautajaisissa mustaan, mutta yksi punainen ruusu oli rinnassani. Samoin kukkavihkoni oli valkoisista ruusuista ja yhdestä punaisesta gerberasta. Punainen on ikuisen rakkauden ja toivon väri. Rakkauteni sinuun ja toivo jälleennäkemisestämme auttavat minua eteenpäin. Minulla on tässä maailmassa ihmisiä, joita saan rakastaa, mutta rakkauteni sinuun ei tarvitse katketa edes kuolemaasi. Olet aina sydämessäni, ainokaisena laatuasi, sekä pienenä että isona ihmisenä. Rakastan sinussa koko elämänkaartasi ja myös sitä olomuotoa, joka nyt olet - vahva valo ja henki vieressäni. Etkä sinä minua koskaan hylkää, tiedän sen.

Kuva: www.pixdaus.com/red rose

11 kommenttia:

miina kirjoitti...

Pilviharso, sanasi ovat niin koskettavia ja Rakkautesi niin vahvaa. Lapsesi on varmasti kokenut Rakkautesi sitä hetkeäkään epäröimättä.

voimia ja lämmin halaus

Lähteenmäki kirjoitti...

Pilviharso, kauniisti kirjoitat.
Vain rakkaus.

liskonainen kirjoitti...

halaan hiljaa.

Verna kirjoitti...

Kiitos, kun kirjoitat meille näistä tunteistasi. Niiden kautta voi käsinkosketeltavan vahvasti aistia ikuisesti kestävän ja kantavan rakkauden, jonka voima kantaa yli synkän virran. Kun se on ylitetty, on jäljellä yhä rakkaus. Se sitoo meidät näkymättömin sitein kiinni niihin ihmisiin, joita olemme rakastaneet. Ja rakastamme yhä. Se rakkaus jää ainaiseksi osaksi meitä. Näin myös vapaina sieluina lentävät läheisemme ovat läsnä jokaisessa hetkessä valaisemassa tietämme.

Susikairan akka kirjoitti...

Niin kauniita kommentteja olet saanut. Omat sanani eivät riitä purkamaan ymmärrettävään muotoon niitä ajatuksia ja voimia joita haluaisin sinulle lähettää. Toivon kuitenkin, että tunnet joinakin hetkinä edes pienen lämmön ja lohduttavan kosketuksen ympärilläsi.

Nana kirjoitti...

Kirjoitin kaikenlaista,mutta pyyhin sen pois. En osaa sanoa, mitä haluaisin sanoa. Osasit jo itse sanoa tärkeimmän: rakkaus ei koskaan kuole. Voimia jokaiseen hetkeesi.

Pilviharso kirjoitti...

Kiitos taas teille kaikille...

Miina,
Niin, se lohduttaa minuakin, että tiedän lapseni tienneen rakkauteni.

Lähteenmäki,
Vain Rakkaus!

Liskonainen,
Halaus antaa voimaa, kiitos.

Verna,
Niin sydän on ihmeellinen elin, sekä henkinen että fyysinen.

Susikairan akka,
Kiitos, tunnen ajoittain..

Nana,
Ehkä tämä on niin iso asia, että jo sana rakkaus tai halaus tekevät tehtävänsä.

Krisse kirjoitti...

..ei voi kun itkeä kun luin postauksesi..

minäkin halaan sinua..

Pilviharso kirjoitti...

Krisse, itke vaan kanssani.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kyneleet virraten poskillani luen tekstiäsi..♥

Pilviharso kirjoitti...

Irmastiina, kiitos myötäelämisestä.